Leena-sorsa

Meillä on lemmikki! Tai ei oikeastaan, ennemminkin elätti. Nimittäin sorsa! Uuden vuoden päivänä katselin järvelle ja ihmettelin aukkoa, joka oli jäässä. Ihan yllättäen metrin päästä lähti sorsa, joka ei kyennyt lentämään. Sorsa kuitenkin lähti kohti läheistä saarta jäälle. Mietin, että pitäisikö se ottaa kiinni ja auttaa sitä. Menin sitten sanomaan iskälle, että ulkona on sorsa, joka ei voi lentää. Onneksi hän lupasi yrittää etsiä sorsan. Sorsa oli kaiken lisäksi kylmettynyt, koska sillä ei ollut sulaa vettä ja pakkasta oli 20 astetta. Iskä löysi sorsan, mutta se lähti pakoon läheiseen metsään. Metsästä sitä oli vaikea löytää, koska silloin ei ollut vielä paljoa lunta. Sorsa nimittäin on ruskea ja todella hyvä piiloutumaan. Iskä etsi sorsaa puoli tuntia, eikä sitä millään löytynyt. Olimme jo luovuttamassa, mutta sitten se löytyi. Siitä alkoi ajo jahti perhoshaavin kanssa, sitä kesti noin puoli tuntia, kunnes sorsa saatiin kiinni. Sorsan nimeksi annettiin Leena. Nyt Leena-sorsa toipuu meidän vanhassa sikalassa. Se on aika virkeä ja syö hyvin. Sikalassa on siinä nollan kieppeillä lämpötila. Leenalla on vettä  sikojen vanhoissa ruoka kaukaloissa, jos niihin tulee riitettä Leena tekee niihin nokallaan reiät.

 

Äitini siilmä