Kuulumisia

Huh, edellisestä postauksesta onkin jo aikaa!

Tästä postauksesta tulee kuvapainotteinen, koska minulla ei ole nyt oikeastaan mitään erikoista tapahtunut.

Olen kuvaillut nyt aika paljon, ja ihan kivojakin kuvia on tullut otettua. Ratsastamassakin olen käynyt. Ja voitteko kuvitella olen mennyt yli kuukauden kahdella hevosella toisin sanoen ihme popi, sulo, popi, sulo kuviota. Ei siinä mitään Sulo menee aina tosi nätisti muodossa, mutta Popi sitten onkin ihan monnijonne laamalahnamuuli. Vois sitä joskus mennä jollain muullakin....

 

Neitoperhonen

Joku hopeatäplä

Amiraali

Hämähäkin seitti



Ihme sammalpaakkuja

 

Ensi viikonloppuna olen menossa serkkuni kanssa suomenratsujen kuninkaallisiin Ypäjälle.

Ihme on tapahtunut

Moikka!!

 

Viime viikolla alkoi tosiaan koulu. Aloitin luokalla 8b, menin siis kasille (en jäänyt luokalleni :P).

Koulu alkoi ihan hyvin ja toisen päivän jälkeen kaikki tuntui taas ihan samalta, kuin aina ennenkin...

(koulusta en höpise sen enempää, koska se tuskin ketään kiinnostaa.

Kävin kesällä perheeni kanssa Ruotsissa, josta tämä kuva on.

 

 

Viime ratsastustunnilla koin todellisen yllätyksen. Hevoseksi ilmoitettiin Sulo, josta en oikeastaan pidä (varsinkaan koulutunnilla). Sulo oli edelliselläkin tunnilla, joten ehdin jo Riinan kanssa angstata, että sain (taas) epämiellyttävän hevosen.

Sulo ei ollut oikeen ollut yhteistyökykyinen edellistunnilla ja oli kaadunnut (!)ilmeisesti se oli ollut niin unessa... Siitä jo ajattelin, että mitähän tästä vielä tulee. Alku tunnista se olikin ihan normaali itsensä. Käveli laiskahkosti ja taipui yhtä hyvin, kuin puulankku. Ehdin jo masentua, että se tästä tunnista, kunnes ratsastuksen opettajani antoi TODELLA HYVÄN vinkin miten Sulon saa taipumaan. Se vinkki todellakin tepsi! Sulo muuttui hetkessä aivan toiseksi hevoseksi ja alkoi kantaa itseään paljon paremmin.

Laukassa se on yleensä laiska ja ei oikeen jaksa pyörittää laukkaa. Pienellä raipan käytöllä laukasta sai ihan mukavaa ja jopa ilmavaa. (Olis kiva jos omat jalat ei säätäis kokoaika jalustimien kanssa laukassa). Laukkasimme aika paljon ja Sulo mini tosi nätisti. Lopputunnista menimme vielä kavaletteja ravissa (pottakavalettejä XD). Sulo ravaili tosi kauniisti muodossa (en kuvitellut sitä muotoa, vaan se meni ihan oikeasti Super nätisti!!!). Raviin tuli myös sellainen ihana jousto. Lopuksi yritin vain itse keskittyä näyttämään hyvältä :P.
Tämä oli oikeasti ihan turha selostus, mutta oli pakko päästä hehkuttamaan tätä ihmettä!
En oikeasti muista milloin olisi mennyt näin hyvin... Todennäköisesti ensiviikon ratsastustunti menee päin seiniä, koska ikinä kaksi tuntia peräkkäin ei voi onnistua näin hyvin.

Ilahduttaaksenne teitä, kuva pikku-Hannasta ratsastamassa. Aloitin ratsastuksen eri tallilla, mistä tämä kuva on otettu.
Hevosen nimi on Aatu. (olen tässä n.10.v)



Mustavalkoinen on tyylikästä

Varoitus äärimmäisen sekava postaus!! (Lue omalla vastuulla)

 

Kuten ehkä joku tarkkanäköinen saattoi huomata blogin ulkoasu on muuttunut. (mielestäni tyylikkäämmäksi (mielipideasia)) Blogini on mustavalkoinen, koska minulla on mustavalkovillitys. Ensin innostuin muokkaamaan kuvia mustavalkoiseksi. Innostuin mustavalkoisista kuvista ja nyt puhelimenitaustakuvat ovat mustavalkoisia. Olen myös pukeutunut mustavalkoisesti. (En kuitenkaan kokonaan, sillä se ei sovi minulle.)

 

Pukeutumiseen, kun päästiin... Tiedättekö montaa ihmistä, jolle aivan kirkkaan valkoinen sopisi hyvin? Minä en, tai ei nyt tule ainakaan mieleen. Minulle ei sovi hyvin musta (yläosa) eikä kirkas valkoinen, tumma violetti kaikista vähiten. Tämä johtuu siitä, että olen ihon sävyltäni niin vaalea, että muutun entistä kalpeammaksi noilla sävyillä.

 

Tässä blogissa kerron pääosin valokuvaamisesta ja ratsastuksesta. Olenko ikinä kertonut miten pukeudun tai millaisista vaatteista pidän? En ole.

 

 

Arkena (koulussa) käytän silloin, kun on kylmää (niin kylmää, ettei voi käyttää mekkoja) melko varmasti pillifarkkuja, joskus myös leveä lahkeisia.  Farkkujen värin pitää olla mieluiten tummasininen tai musta.

 

Tässä kohtaa huomautus! En ole mikään tyylikäs pukeutuja, mutta se mitä puen päälleni on tärkeää minulle.

 

Jatketaan.... Yläosia minulla on kaikenlaisia. Lemppareihin lukeutuu vaaleansininen farkku kauluspaita, vihreä valkoinen T-paita ja ihan perus H&M topit (lempi väri niistä harmaa), joita yhdistelen eri laisten loippojen kanssa. (Loippo on vaate jossa on pitkät hihat ja se roikkuu alas, eikä sitä voi pistää edestä mitenkään kiinni.)

 

Tämän hetkinen takkini on farkkutakki ja kengät ovat Vanssit. Viileämpään aikaan käytän varrellisia nahkakenkiä.

 

Tyyliini olennaisesti kuuluu letit hiuksissa ja roikkuvat, monesti värikkäät korvakorut.

 

 

Palaudumme tuttuun aiheeseen eli ratsastukseen. Tarkemmin ratsastusvaatteisiin. Minulla on ongelma aina missä takissa ratsastan talvella tai, kun on alle 10 lämmintä. Viimetalvena käytin softsehlltakkia (en tiedä miten se kirjoitetaan), jonka alle tungin kaksi takkia ja kolmekerrosta paitoja. Ei kovin toimiva ratkaisu... Eilen postissa tuli Horzelta tilaamani joka sään takki. Toivotaan, että se menisi talvellakin, jos ei ole kauheasti pakkasta.

 

Mitä takkia te käytätte talvella ratsastaessa? 

 

Ps. mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta?

Ensimmäiset poni kuvani!

Eilen olin tosiaan kuivailemassa äitini vanhan työkaverin poneja (tai oikeastaan hänen tyttäriensä). Ponien kuvaamisessa haastavinta on ponien pään maasta ylös saaminen. Lopuksi menimme hiekka tielle, että maassa ei ollut mitään syötävää.

vas. Brima ja oik. Bruno

 

Kyselin, että onko tässä meidän lähialuueella vuokrattavana hevosia. Hän lupasi ilmoitella, että jos kuulee, että jossain olisi vuokrattavana. Katja kyllä lupaili, että joskus jos haluan voisin käydä maastoilemassa Katjan hevosella, joka asuu tallilla jossa käyn tunneilla.

 

-innoissaan-

Viimeisen puoli vuotta olen yrittänyt keksiä jotain uutta kuvaamiseen, mutta sitä ei ole tahtonut löytyä. Uusi objektiivi toi toki jotain uutta, mutta se rajoittui luontoon. Luontoa olen kuvannut monta vuotta. Eniten minulla on kuvia maisemista. Tarkemmin kaikki samasta maisemasta. Ihmisten kuvaamista olen harjoitellut siskoillani ja Helmillä, mutta nekin ovat vähän nyt jääneet...

 

Näitä löytyy...

 

Eläimiä haluaisin kuvata, mutta niitä ei ole meillä eikä oikeastaan tässä lähistöllä. Koiria nyt toki löytyy, mutta tuntuu, että niissä ei ole minulle enää haastetta niin paljoa...

Koira kuviakin on...

 

Eläinten kuvaamisessa on aina haasteensa. Ajattelin uuden objektiivin myötä, että se mikä tuo uuden haasteen on lintujen kuvaaminen. Se todellakin on HAASTEELLISTA.! Se hetki, jolloin lintu on tarpeeksi lähellä on pieni aika saada lintu zoomiin ja saada hyvä kuva. Jos haluaa saada kaikenlisäksi kuvia jostain muustakin kuin variksista ja varpusista on oltava kärsivällinen. Kärsivällisyys on minun heikko kohtani, toisin sanoen en ole todellakaan kärsivällinen! Lintukuvaus ei siis ole ehkä kuitenkaan SE juttu...

Tähän olen toisaalta melko tyytyväinen



Isokoskelo

Se mistä olen nyt innoissani on se, että menen sunnuntaina kuvaamaan kahta Shetlanninponia. Asia, josta minulla ei juurikaan ole kokemusta! Hevoset ja ponit ovat hienoja ja kauniita eläimiä ( ainakin suurin osa). Tässä on myös yksi boonus puoli, joka on nimittäin se, että tätä kautta saattaa hyötyä myös ratsastus harrastukseni... (Olen kiero :P(kuin kastemato))

Ratsastustunti 1.8

Edellisestä postauksesta onkin pitkä aika! Tässä on nyt ollut kaikenlaista, olimme perheeni kanssa lomamatkalla Ruotsissa ja läppärini meni rikki, joten en voinut kirjoitella tänne.

 

Nyt ratsastustuntiin...

Kaikista ratsastuskuvista, joissa olen itse kiitos Saralle! Menin talille jo lähes tuntia ennen sillä otin kuvia Sarasta. Ratsastuksenopettajamme oli lomalla, joten meillä oli "sijainen". Tunsin/tiesin hänet entuudestaan sillä hän on äitini kaverin tytär. Minua ei oltu laitettu ollenkaan listaan, joten en tiennyt kellä menen. Hetki meni, kun asiaa selviteltiin. Loppuen lopuksi menin Kajalla. En ole mennyt sillä sitten talvisen rääkkäys tunnin, jonka menin Kajalla estesatulalla, jossa ei ollut kunnon polvitukia eikä jalustimia (koska siihen ei saatu jalustimia, vaikka yritimme). Sen tunnin aiheena oli avotaivutukset. Ei ollut mukavaa sillä tunnilla...

 

Ja nyt sitten ihan oikeasti tähän ratsastustuntiin...

Ensin  teimme ihan peruspysähdyksiä ja lämmittelimme itsenäisesti. Seuraavaksi teimme kolmikaarista ja jokaiselle sen kaarelle voltin, teimme tehtävää ravissa.

Siirryimme tekemään komikaarista niin, että ensin teimme aina pituushalkasijan ylittäessä käynti siirtymisen. Teimme tämän pari kertaa ja muutimme käynti siirtymät pysähdyksiksi. Teimme tämän parikertaa ja vaihdoimme suuntaa ja teimme saman tehtävän niin päin.

Hieno yhteiskuva minusta ja Riinasta. (Riina meni Paulilla (Pauli on idiootti))

Jatkoimme samalla kolmikaarisella kiemurauralla. Teimme niin, että laukkasimme ensimmäisen kaaren teimme selvän ravisiirtymän ja vaihdoimme laukan. Laukka nousi hyvin ja Kaja laukkasi hienosti, MUTTA se hallittu ravisiirtymä oli kaikkea muuta kuin hallittu, selvä ja rauhallinen. Laukan jälkeen teimme joko kahden askeleen kiitoravi siirtymisen tai emme ravi siirtymää ollenkaan, vaan vaihdoimme laukan suoraan.

Eikös olekin hallitun näköistä?

 

Tehtävän lopuksi sain pari suhteellisen rauhallistakin siirtymää. Muutimme tehtävää siten, että laukkasimme vain keskimmäisen kaaren. Se sujui ihan hyvin. Ravisiirtymät tosin olivat suhteellisen vauhdikkaita edelleen.



Lopuksi teimme käynti siirtymiä, voltteja ja ympyröitä.