Katselin vanhoja ratsastuskuvia ja totesin, että istuntani on parantunut vuodessa huimasti. Vieläkin löytyy parannettavaa enemmän ja vähemmän. Esimerkiksi minun tulisi avata enempi rintakehää ja saada "napa selkärankaan" eli notko alaselästä pois. Jalkojen asennossa onkin sitten parannettavaa huimasti, kantapäät pitäisi saada alas ja varpaat menosuuntaan.
Vuosi sitten minulla oli ihan valtava etukeno istunta ja kyynärpääkulma ei ollut lainkaan. Nyt minulla on kyynärpää kulma hallinnassa ehkä jopa liiankin suuressa kulmassa...
Näissä kuvissa näkyy, että kehitystä on tapahtunut.
Luulen, että istuntaani on parantanut syksyllä ja talvella ilman jalustimia ratsastaminen. Ilman jalustimia tehdyt askeleiden pidennykset ja lyhennykset kehittävät paitsi tasapainoa myös oikein istumista, sillä tehtävä ei onnistu ellei nojaa taakse. Jos ei nojaa taakse keskiravissa, se ei onnistu.
Kuvista huomaa myös, että jalkani ovat paljon rennommat enkä purista enää polvilla.
Ratsastin pitkään liian lyhyillä jalustimilla, jotta en nojaisi niin voimakkaasti eteen. Nyt olen ratsastanut oikeilla koulujalustimilla, ja se tuntuukin varsin oudolta...
Esteistuntaanikin on parantunut, mutta jalkojen kanssa on vielä paaljon parannettavaa... Uskallan myödätä enemmän eteen päin ja se on tietenkin hyvä juttu.
Tässäkin on ehkä pientä edistystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti